Kuvaus
Sumuinen teollisuusjoki täyttää kankaan alimmat kaksi kolmannesta, maalattuna lähes kokonaan sinisellä, ja sen pinta rikkoutuu oikealla hohtavalla oranssin, kullan ja violetin läikällä, jossa matala aurinko läpäisee savun ja sumun osuakseen veteen suoraan. Joen toisella puolella tehdasrakennuksen tumma siluetti korkeine savupiippuineen lepää matalalla horisontissa, esitettynä lähes litteänä syvän sinivioletin muotona taivasta vasten, joka on sakeanaan nokea ja utua.
Tämän horisontin yläpuolella taivas ei ole lainkaan sininen vaan tiheä, kiehuva sekoitus malvan, lohenpunaisen ja ruosteenoranssin sävyjä, kivihiilen savun värejä, joiden takaa aurinko paistaa koskaan täysin kiekona näyttäytymättä, vain hajanaisena, hehkuvana värinä, joka leviää epätasaisesti utuun. Monet maalasi tätä näkymää toistuvasti joen yli katsovasta huoneesta, työstäen samaa siltaa ja tehdastaivaanrajaa eri vuorokaudenaikoina seuratakseen, miten sumu muutti väriä päivän mittaan, ja tämä kangas tallentaa yhden lämpimämmistä, valoisammista hetkistä tuossa sarjassa, auringonvalon taistellessa saastetta vastaan sen sijaan, että se estyisi siitä.
Sen, mikä erottaa tämän teoksen hänen ranskalaisista jokimaalauksistaan, on sen aiheen rehellinen rumuus muutettuna joksikin valoisaksi: savupiippu ja teollisuussumu esitetty samalla irrallisella, rikkoutuneella siveltimenjäljellä, jonka hän antoi vesililjoille, todisteena siitä, että hänen menetelmänsä riippui vähemmän aiheen kauneudesta kuin valon käyttäytymisestä ilmakehän läpi kulkiessaan. Piirretyn yksityiskohdan lähes täydellinen tukahduttaminen, silta itsessään on tuskin luettavissa, työntää maalauksen lähelle abstraktiota aikakautensa mittapuulla.
Sen hallitseva sininen, jota yksi hehkuva oranssi vyöhyke lämmittää, antaa kankaalle todellista läsnäoloa seinällä koskaan kuitenkaan lipsahtamatta koreuteen, sellainen kuva, joka vaihtaa tunnelmaansa huoneen valon mukaan, synkempi kylmässä valossa ja lämpimämpi lampunvalossa, ja väriltään riittävän vankka ankkuroimaan seinän yksinään.
