Kuvaus
Toisin kuin tungoksisemmat liljamaalaukset, tämä teos antaa suurimman osan pinnastaan avoimelle vedelle, laajalle ja tyynelle laventelin, malvan ja vaaleanvihreän sävyiselle alueelle, jossa pilvet ja riippuvat oksat näyttävät sulautuvan pehmeäksi, yhtenäiseksi väriksi ilman juuri lainkaan näkyviä siveltimenjälkiä. Liljanlehdet kasaantuvat vain yläosaan ja alanurkkien reunoille, jättäen kuvan keskelle leveän diagonaalin kaistan tyhjää, utuista vettä, jonka pintaa häiritsee vain heikko tummemman violetin väreily.
Kukat itsessään ovat harvassa verrattuna hänen tiheämpiin liljamaalauksiinsa: kourallinen kukkia oikeassa alakulmassa, valkoiset terälehdet vaaleanpunaisin kärjin ja lämpimän keltaisin keskustoin, sekä pienempi ryhmä oikeassa yläkulmassa samassa sävymaailmassa, kukin rakennettuna muutamasta varmasta, erillisestä vedosta eikä yhteen sulautetusta väristä. Maalattuna hänen pitkän, oman puutarhansa lampia käsittelevän kampanjansa huipulla, tämä teos nojautuu enemmän tunnelmaan kuin tapahtumaan, kiinnostuneempana heijastuneen valon laadusta kuin mistään kukasta.
Sen tekee sarjan sisällä omaleimaiseksi juuri tämä pidättyvyys: missä monet liljamaalaukset täyttävät kankaan reunasta reunaan lehdillä ja kukilla, tässä Monet antaa veden itsensä tulla aiheeksi, utuinen värikenttä, joka käyttäytyy enemmän kuin tutkielma sumusta tai hämärästä kuin puutarhanäkymä. Malvan ja pehmeän oliivinvihreän hallitsema sävymaailma, tummempi kuin hänen tungoksisempien liljamaalauksiensa kirkkaammat vihreät ja punaiset, antaa sille viileämmän ja mietiskelevämmän tunnelman.
Tuo avoimuus ja hillitty sävymaailma tekevät maalauksesta poikkeuksellisen helpon elää seinällä: se ei koskaan kilpaile huomiosta niin kuin tiheäkukkainen teos, vaan asettuu huoneeseen kuin pehmeä harmaa tai laventelinvärinen seinä, ja on vaikuttavimmillaan, kun sen ympärillä on tilaa antaa tyhjän veden hengittää.
