Nenufaarit: Kaksi pajua
Talvella 1920 Givernyn suurin huone ei ollut tarkoitettu asumiseen. Se oli lasikattoinen ja kovapohjainen vaja, joka oli pystytetty vain yhtä tehtävää varten, ja kylminä aamuina ilma sisällä tuoksui tärpätille, kostealle laastille ja puutarhan märän maan tuoksulle, joka tulvi oven alta. Kahdeksankymppinen mies työskenteli siellä paksussa takissa. Kankaat lepäsivät matalilla pyörällisillä pukkijaloilla, jotta niitä voitiin siirtellä kuin huonekaluja. Useimmat olivat häntä pidempiä. Jotkut olivat leveämpiä kuin maatalouden kärry.
Yhdellä niistä lepäsi vesialue, josta kohosi kaksi pajunrunkoa, toinen lähellä vasenta reunaa ja toinen lähellä oikeaa, kuin portinpylväät, joista portti on kadonnut. Niiden välissä ei ole muuta kuin vettä: lumpeenlehdet, lehtien heijastuneet alapinnat, pilviä ja valo, joka kieltäytyy asettumasta.
Hän oli maalannut puita siihen puutarhaan neljännesvuosisadan ajan. Hän oli istuttanut osan niistä. Tällä kertaa hän ei maalannut puuta. Hän rakensi huonetta maalista, ja puut olivat sen seinät.
Huone, jonka hän teki ihmisille, joita hän ei koskaan tapaisi
Suurten koristemaalausten suunnitelma alkoi hahmottua noin vuonna 1914 ja nielaisi sitten lopun hänen elämästään. Ajatus ei ollut kuva, joka ripustettaisiin siististi kahden ikkunan väliin. Se oli jatkuva pinta, katkeamaton vesivyöhyke, joka kulki katsojan ohi, niin että kuka tahansa sen sisällä seisova menettäisi tavallisen käsityksen siitä, missä seinä loppui ja maailma alkoi.
Hän lahjoitti koko syklin Ranskan valtiolle. Hän ei elänyt nähdäkseen sen asennusta. Paneelit asennettiin kahteen soikeaan huoneeseen Orangeriehen vuonna 1927, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, ja ne soikeat huoneet oli suunniteltu niin, että maalaukset kaartuvat silmäkulman ohi molemmilla puolilla samanaikaisesti. Jokainen päätös tässä kankaassa olettaa tämän järjestelyn. Se tehtiin seinälle, joka taipuu.
Vuoteen 1920 mennessä hän oli haudannut paljon. Hänen toinen vaimonsa Alice kuoli vuonna 1911. Hänen poikansa Jean kuoli vuonna 1914, juuri kun koristemaalausten työ oli voimistumassa. Noin vuonna 1912 hänelle kerrottiin, että hänellä oli kaihi; toisin sanoen mies, joka oli viettänyt viisikymmentä vuotta väitellen varjon tarkasta lämpötilasta, sai kuulla, että hänen oman silmänsä linssi oli alkanut kellastua ja sameutua. Hän jatkoi vielä yksitoista vuotta ennen kuin suostui leikkaukseen vuonna 1923.
Tämä on paine tämän paneelin takana. Sen teki joku, joka oli menettämässä ainoan kyvyn, jolle hänen elämänsä oli rakentunut, ja hänen vastauksensa oli maalata jotain suurempaa kuin mikään huone, jonka hän omisti.
Kaksi runkoa eikä mitään muuta, mihin tarttua
Se, mikä erottaa tämän kankaan muista syklin kankaista, on se, että se antaa sinulle jotain pystysuoraa, jonka viereen asettua.
Useimmat suuret paneelit poistavat kaikki maamerkit. Ei rantaa, ei taivasta, ei horisonttia; vain vettä ylhäältä katsottuna, mikä on kaunista ja hieman pelottavaa tuossa mittakaavassa. Tässä hän tekee toisin. Hän antaa kahden pajunrungon laskeutua kuvan läpi, yksi kummallakin sivulla, ja ne kulkevat yläreunasta lähes alareunaan. Ne eivät ole yksityiskohtaisia. Ne ovat tummia, kapeita, hieman rosoisia pystysuoria viivoja, enemmän kuin kaksi pitkää sivellinvetoa, joiden annettiin jäädä, kuin kasvitieteellisiä kuvauksia.
Niiden tehtävä on arkkitehtoninen. Ne jakavat veden kolmeen osaan: kapea kaistale vasemmalla, leveä avoin keskiosa, kapea kaistale oikealla. Silmäsi tulee sisään aukosta ja lepää keskellä. Se on vanhin sommittelutemppu, kehys kehyksen sisällä, ja hän käyttää sitä tässä mittakaavassa, jossa kehys on suunnilleen ihmisen korkuinen.
Mikä tarkoittaa, että kun seisot lähellä, rungot ovat molemmilla puolillasi. Et katso ovea. Seisot siinä.
Kuinka maalata jotain leveämpää kuin ulottuvuutesi
Mieti fyysistä ongelmaa. Useita metrejä leveää kangasta ei voi nähdä kokonaisena läheltä, eikä sitä voi maalata kaukaa. Hänen täytyi työskennellä käden ulottuvilla sellaisen kohdan parissa, jota hän ei voinut arvioida, sitten kävellä taaksepäin selvittääkseen, oliko se oikein, ja sitten kävellä takaisin. Vanhat miehet eivät nauti tästä. Pyörälliset pukkijalat olivat olemassa, jotta kangas voisi tulla hänen luokseen eikä päinvastoin.
Maali kertoo, miten se meni. Avoimessa keskiosassa pinta on kerroksellinen ja työstetty; voit löytää sinivioletteja vetoja, jotka on tehty aikaisin ja ovat edelleen näkyvissä myöhempien vihreiden alla, kuin väittely, joka ei koskaan täysin ratkennut. Runkojen ympärillä käsittely tiivistyy ja tummenee. Ylä- ja alareunoissa se löystyy jälleen, ja paikoin kankaan kudos näkyy ohuen pesun läpi, jossa hän päätti, että vähemmän riittää.
Hän maalasi myös lammikosta, joka oli itsessään tehty, ei löydetty. Giverny vuokrattiin vuonna 1883 ja ostettiin vuonna 1890. Vesipuutarha kaivettiin vuodesta 1893 alkaen, mikä tarkoitti Epte-joen haaran ohjaamista ja lupien saamista paikallisilta viranomaisilta, kun viljelijät vastustivat sitä, mitä hän aikoi vedelle tehdä. Japanilainen silta rakennettiin vuonna 1895. Jokainen paju, jokainen lumme, jokainen heijastus tässä valtavassa maalauksessa seisoo pienen hallinnollisen taistelun päällä purosta.
Opi näkemään se: lue pystysuorat, päästä sitten irti
Anna sille kaksi minuuttia, niin se muuttaa luonnettaan. Tässä on tapa päästä sisään.
- Aloita rungoista. Seuraa yhtä ylhäältä alas. Huomaa, että se ei lepää minkään päällä. Ei ole rantaa, ei juuria, ei maata. Se vain tulee veteen ja pysähtyy. Hän on poistanut todisteet, jotka kertoisivat sinulle, missä seisot.
- Katso sitten, mistä rungot on tehty. Ei ruskeasta. Etsi luumun väriä, liuskekiven harmaata, tummanvihreää, mustelman punaista. Lue niitä rinnakkain, ja ne erottuvat useiksi väreiksi, jotka teeskentelevät olevansa yksi.
- Sitten keskiosa. Etsi lumpeenlehdet ja huomaa, että ne lepäävät vaakasuorina, vaakasuorina ryhminä, ja että ne ovat ainoita asioita kuvassa, jotka tottelevat painovoimaa. Kaikki muu on heijastusta, eikä heijastuksella ole painoa.
- Lopuksi tarkennus pois. anna silmiesi pehmentyä, ikään kuin katsoisit tyhjyyteen. Kuva hahmottuu valopinnaksi, jossa on kaksi tummaa tikkiä, jotka pitävät sen seinässä. Tämä on se vaikutus, jota hän tavoitteli.
Tämän paneelin nautinto on jännite näiden kahden lukutavan välillä. Terävä tarkennus antaa sinulle puita. Pehmeä tarkennus antaa sinulle säätä. Se vaihtuu niiden välillä koko päivän riippuen siitä, missä seisot ja mitä valo tekee.
Kuinka se käyttäytyy oikeassa huoneessa
Tämä on paneeli seinälle, jota pitkin kuljet, ei seinälle, jota vasten istut. Sen muoto on voimakkaasti vaakasuora, ja kaksi pystysuoraa antavat sille rytmin, joka sopii käytävään, tasanteeseen, pitkään olohuoneeseen, ruokapöydän takaseinään, matalan sivupöydän yläpuolelle.
Se on hiljainen työntekijä. Paletti on vihreä, sinivihreä ja violetti hyvin vähäisellä puhtaalla lämmöllä, joten se viilentää huonetta ja saa sen tuntumaan syvemmältä kuin se on; sama vaikutus kuin ikkuna puutarhaan. Valkoista tai luonnonvalkoista vasten se näyttää rauhalliselta ja hieman muodolliselta. Lämmintä harmaata tai pehmeää savenseinäistä vasten vihreät saavat syvyyttä ja rungot lakkaavat näyttämästä mustepiirroksilta ja alkavat näyttää puilta.
Ripusta se matalalle. Tämä on ainoa virhe, jonka ihmiset tekevät tämäntyyppisten vaakamuotojen kanssa. Kuva tehtiin katsojalle, joka seisoo sen horisontin sisällä, joten keskilinjan tulee olla lähellä silmänkorkeutta, ei leijua kuvareunuksen yläpuolella. Anna sille tilaa hengittää myös molemmilla puolilla; rungot tarvitsevat tyhjää seinää vierelleen jatkaakseen ovensa tehtävää.
Ja valaise se edestä, jos voit, mieluummin kuin ylhäältä. Viistosti tuleva valo nostaa esiin maalin harjanteet ja muuttaa koko asian tekstuuriksi. Tasainen etuvalo antaa värin tehdä sen, mitä varten se on rakennettu, eli istua siinä vuosia ja näyttää harvoin täsmälleen samalta kahdesti.
Lisää tästä kokoelmasta
Tuo tämä maalaus kotiin
Valitse käsin maalattu öljyjäljennös aidon siveltimenjäljen saamiseksi tai arkistolaatuinen kangasvedos kirkasta museokuvanlaatua varten. Jokainen koko säilyttää alkuperäiset mittasuhteet.
Katsele tätä teosta ja vaihtoehtoja
Lisää luettavaa
Tarkista alkuperäinen teos Musée de l'Orangerie kokoelman tietue ja jatka sukulaisteoksiin luettelossa.