Kalastusverkot Pourvillessä
Tuuli tuolla rannikolla ei puhalta; se nojaa. Se tulee mereltä tasaisena työntönä, joka litistää ruohon kallionkielekkeillä ja saa kankaan käyttäytymään kuin purjeen, ja siellä maalaava taiteilija käyttää yhtä paljon vaivaa varusteidensa paikoillaan pitämiseen kuin maalin levittämiseen. Suola pääsee kaikkialle. Valo vaihtuu kymmenen minuutin välein, koska pilvet liikkuvat aina. Istunnon lopussa kätesi ovat kylmät, korviasi särkee, ja edessäsi oleva maalaus ei enää vastaa säätä, joka sen tuotti.
Sinne hän päätti asettua 1880-luvun alussa. Pourville, Varengeville, Dieppe; pala liitukallioita ja sorarantaa Normandian rannikolla, työstettynä kampanja toisensa jälkeen, olosuhteissa, joita useimmat välttelisivät menemällä sisälle.
Ja kallionkielekkeellä, levitettynä kuivumaan, olivat kalastusverkot.
Kahdenlaista työtä samalla kallionkielekkeellä
Verkot eivät ole maisemaa. Ne ovat varusteita, ja syy siihen, että ne levitetään ruoholle, on se, että ne on kuivattava, tarkistettava ja paikattava jokaisen käytön jälkeen tai ne mätänevät. Joku on raahannut ne sinne. Joku tulee hakemaan ne takaisin.
Joten kuva verkoista on kuva työstä, jonka on tehnyt mies, joka oli itse töissä samassa säässä, samalla maalla. Tämä kaksinkertaistuminen on tämän kankaan hiljainen aihe. Siinä ei ole kalastajaa eikä venettä tarvita. Työn todisteet riittävät; verkot edustavat ihmisiä samalla tavalla kuin takki tuolin yli edustaa sitä, joka sen sinne ripusti.
Hän ei ollut tilanteelle vieras. Hän oli kasvanut sillä rannikolla. Hän tiesi, miltä työssäkäyvä rannikko näytti, kun kukaan ei esiintynyt vierailijalle, ja hän maalasi sen sellaisena: ei viehättävänä, ei siistittynä, vain tavallisena välineistönä paikassa, jossa ihmiset ottavat asioita merestä.
Näiden vuosien yllä on myös varjo. Hänen vaimonsa Camille oli kuollut vuonna 1879 kolmenkymmenenkahden vuoden ikäisenä. Normandian kampanjat 1880-luvun alussa ovat mitä hän teki seuraavaksi: pitkiä aikoja poissa kotoa, yksin työskennellen ankarassa säässä, rannikolla, jonka hän oli tuntenut lapsuudestaan asti. Ei ole tarpeen lukea kuvia suremisena. On syytä tietää, että tämä on mies, joka meni maan reunaan ja seisoi tuulessa viikkoja kerrallaan.
Maalaamista säätä vastaan
Tämänkaltaisen työn käytännön tosiasiat ovat syytä selvittää, koska ne näkyvät maalipinnassa.
Kangas rannikon kallionkielekkeellä on painotettava tai sidottava, tai se lentää yli reunan. Hän työskenteli kankaat tuulta vasten painotettuina, ja vaara oli todellinen eikä teoreettinen; kolme vuotta tämän kampanjan jälkeen Etretatissa vuonna 1885 aalto vei hänen maalaustelineensä.
Tuuli myös pakottaa nopeuteen. Et voi seistä ulkona kuutta tuntia harkiten ruohopätkää. Jälki on tehtävä ja jätettävä. Katso tämän kuvan käsittelyä, niin huomaat hyvin vähän uudelleentyöstämistä; vedot on tehty kerran, vauhdilla, sivellin täynnä ja liikkeessä. Siellä missä ruoho kohtaa taivaan, reunat ovat äkkinäisiä, koska ei ollut aikaa eikä syytä sekoittaa niitä.
Ja kylmä muuttaa itse maalia. Öljy jäykistyy matalissa lämpötiloissa ja takertuu kankaaseen. Osa tämän ajanjakson rannikkomaalausten rikkonaista, karheaa tekstuuria syntyy siveltimestä, joka vetää maalin läpi, joka on muuttunut vastahakoiseksi, ja tuloksena on pinta, jossa on paljon ilmaa: pohjakerroksen paloja näkyy läpi, ja kankaan pohja on näkyvissä kohdissa, joissa yksittäinen kuiva veto on hipaissut sen yli.
Paletti on sitä, mitä rannikko todella antaa. Liituisia vihreitä kallion ruohossa, siniharmaa meri, joka on lähempänä liuskekiveä kuin postikorttisinistä, taivas, joka kantaa painoa, ja kaikkea tätä vasten verkot, jotka ovat kuvan tummimmat ja lineaarisimmat asiat.
Oppia näkemään: verkot piirroksena
Komposition idea on hänelle epätavallinen ja syytä huomauttaa, koska se on syy siihen, että tämä kangas on enemmän kuin miellyttävä rannikkonäkymä.
- Katso verkkoja viivoina, ei esineinä. Ne ovat tummia, ohuita ja epäsäännöllisiä, ja ne makaavat kallion vihreällä kuin käsiala sivulla. Kuvassa, joka muuten rakentuu laajoista värialueista, ne ovat ainoa piirros. Peitä ne, ja koko juttu muuttuu tylsäksi ruoho- ja merialueeksi.
- Seuraa suuntaa, johon ne kulkevat. Ne vetävät katseen poikki ja alas rinnettä kohti merta. Ne tekevät saman työn kuin polku tai tie tavanomaisessa maisemassa, eli antavat sinulle reitin sisään.
- Katso sitten horisonttia. Huomaa, kuinka korkealle tai matalalle hän on sen sijoittanut ja kuinka suuri osa kuvasta on annettu maalle veden sijaan. Hän työnsi tottumuksesta meren kapeaksi nauhaksi näissä rannikkokankaissa, mikä tekee maasta, jolla seisot, varsinaisen aiheen ja merestä tosiasian kaukaisuudessa.
- Vertaa taivasta mereen. Ne ovat lähes koskaan samanvärisiä hänen rannikkotöissään, ja ero niiden välillä on yleensä se, mikä kertoo, mitä sää oli tekemässä. Selvitä, onko taivas lämpimämpi vai viileämpi kuin vesi; tämä yksittäinen vertailu ajoittaa kuvan vuorokauden aikaan.
- Katso lopuksi ruohoa läheltä. Se ei ole vihreää. Se on sekoitus kellanvihreää, sinivihreää, himmeää violettia ja varjoissa aitoa lämmintä ruskeaa. Kolmen askeleen päästä siitä tulee kallion nurmikkoa; käsivarren päässä se hajoaa erillisiksi väreiksi.
Kuvassa ei ole tapahtumaa eikä anekdoottia. Mitään ei tapahdu eikä ketään ole läsnä. Sen sijaan siinä on tunne tietynlaisesta aamusta avoimella rannikolla, joka on se asia, jonka hän oikeasti meni sinne hakemaan.
Miten se käyttäytyy oikeassa huoneessa
Tämä on hänen aiheistaan suoraviivaisimmin asuttavia, ja se toimii huoneissa, joissa lamppikuvat olisivat liikaa.
Paletti on vaimennettu: vihreitä, harmaita, liituisia sinisiä, muutama tumma sävy. Se tarkoittaa, että se istuu helposti melkein minkä tahansa seinävärin kanssa eikä koskaan hallitse. Huoneessa, joka on jo täynnä kuvioita tai väriä, se toimii rauhallisena pisteenä eikä toisena kilpailevana äänenä.
Se sopii luonnollisesti minne tahansa, missä haluat ilman ja tilan tuntua: makuuhuoneeseen, kylpyhuoneeseen, eteiseen, keittiön seinälle, työhuoneeseen. Se tekee myös jotain erityistä, josta suljetut sisätilat hyötyvät, nimittäin se sisältää horisontin. Kuva, jossa on näkyvä etäisyys, toimii kuin ikkuna tavalla, johon lähikuva-aihe ei pysty, ja huoneessa, jossa ei ole näkymää tai se on huono, se on todella hyödyllinen.
Valkoista vasten se lukee raikkaana ja hieman karuna. Pehmeää siniharmaata, hiekkaa tai vaaleaa kitiä vasten siitä tulee lämpimämpi ja tunnelmallisempi, ja vihreät tulevat esiin. Vahvoja lämpimiä värejä, sinappia tai terrakottaa vasten merisävy voi näyttää tylsältä; testaa ennen sitoutumista.
Se sopii hyvin yhteen luonnonmateriaalien, maalaamattoman puun, pellavan, rottinkikorin, kiven kanssa, ja huonosti kiiltävän ja kromin kanssa, jotka litistävät sen.
Ripusta se seisovan silmän korkeudelle niin, että horisonttiviiva on suunnilleen oikean horisontin korkeudella, ja anna sille kohtalainen eikä dramaattinen valo. Tämä on kuva, joka on tehty litteässä, liikkuvassa, pilvisessä päivänvalossa, ja se näyttää parhaalta sellaisessa valossa.
Lisää tästä kokoelmasta
Tuo tämä maalaus kotiin
Valitse käsin maalattu öljyjäljennös aidon siveltimenjäljen saamiseksi tai arkistolaatuinen kangasvedos kirkasta museokuvanlaatua varten. Jokainen koko säilyttää alkuperäiset mittasuhteet.
Katsele tätä teosta ja vaihtoehtoja
Lisää luettavaa
Tarkista alkuperäinen teos Kunstmuseum Den Haag kokoelman tietue ja jatka sukulaisteoksiin luettelossa.