Heinäsuovat: Luminen maisema
Kylmyys on osa, jota kukaan ei maalaa. Se on kuitenkin tässä kuvassa tavalla, jonka voit tuntea ennen kuin osaat selittää sen.
Ajattele käytännön tilannetta. Pelto talvella, lunta maassa, valoa käytettävissä ehkä neljä tuntia keskellä päivää ja harmaata muuten. Öljyväri jäykistyy kylmässä eikä halua irrota siveltimestä. Sormet lakkaavat toimimasta kunnolla kahdessakymmenessä minuutissa. Maa on jäätynyt kovaksi, joten maalaustelineen jalat eivät uppoa siihen ja kaikki heiluu. Ja valo, jonka vuoksi tulit, muuttuu talvella nopeammin kuin mihinkään muuhun aikaan vuodesta, koska aurinko kulkee matalalla ja nopeasti lyhyen kaaren.
Monet meni ulos toistuvasti, useiden kankaiden kanssa, maalaamaan olkisuovaa.
Suova talvella on eri asia
Myöhäiskesällä suova pellolla lähellä hänen Givernyn taloaan on yksi lämmin massa muiden lämpimien asioiden joukossa: kuiva sänki, kultainen valo, kuuma horisontti. Lumessa siitä tulee ainoa tumma asia maailmassa. Pelto on kalpea hohtava lakana, taivas on sulkeutunut, ja suova seisoo siinä raskaana siluettina, jolla on todellista painoa, heittäen pitkän sinisen varjon pinnalle, joka heijastaa lähes kaiken siihen osuvan.
Tämä käänteisyys tekee lumikankaista sarjan graafisesti dramaattisimpia. Kaikki muu on hiljaista ja suova on äänekäs. Kesäkuvissa suova on lämpimän pellon lämmin sydän. Tässä se on tunkeilija.
Katso myös, mitä lumi tekee itse suovalle. Se ei peitä sitä tasaisesti. Olkikatto pitää vyön lunta päällään ja tuulenpuoleinen sivu saa kuoren, kun taas jyrkät sivut pysyvät paljaina, koska lumi liukuu pois tiiviistä oljesta. Niinpä kohde saa korostuksen, jota sillä ei ole missään muussa vuodenajassa: kirkkaan reunan, joka istuu suoraan kuvan tummimman massan päällä. Tämä reuna on syy siihen, että suova näyttää kolmiulotteiselta kohtauksessa, jossa ei ole lähes muuta muotoilua.
Huomaa myös, mitä lumi tekee maanpinnalle. Kesän sänki antaa sinulle tekstuuria, suuntaa ja sata pientä siveltimenvetoa etäisyyden rakentamiseen. Lumi poistaa kaiken sen. Jäljelle jää yksi yhtenäinen pinta, ja ainoa tapa saada se taittumaan on muuttaa sen väriä hyvin hieman taaksepäin mentäessä. Se on paljon vaikeampi ongelma, ja tällaisia ongelmia Monet etsi.
Lumi ei ole valkoista
Tämä on hyödyllisin asia, jonka tämä maalaus voi opettaa kenelle tahansa, joka katsoo sitä kunnolla.
Etsi kankaan valkoisin maalitäplä. Se on yleensä pienempi kuin odotat, ja se on yleensä siellä, missä suora valo osuu pieneen kohoumaan maassa. Katso nyt varjoa, jonka suova heittää. Se on sininen. Ei harmaa sinisellä vivahteella: sininen, joskus violettiin taittuva, toisinaan vihreällä sävyllä, kun taivas heijastuu eri tavalla.
Fysiikka sen takana on yksinkertainen ja täysin vakuuttava, kunhan sen näkee. Lumi on lähes täydellinen heijastaja. Siellä missä aurinko osuu siihen, se ottaa auringonvalon lämpimän värin. Siellä missä aurinko ei osu siihen, se voi heijastaa vain sitä, mikä on sen yläpuolella, eli avointa taivasta, joka on sininen. Joten lumivarjo ei ole valaistun alueen tumma versio. Se on kokonaan eri värinen valo.
Katso sitten koskematonta keskimaastoa ja huomaa, kuinka monta eri sävyä siinä on: vaaleanpunaista siellä missä matala aurinko hipoo sitä, vaaleankeltaista suovan lähellä, viileää sireenin violettia painanteissa. Lähes mikään siitä ei ole valkoista. Kuva näyttää häikäisevän lumiselta juuri siksi, että hän kieltäytyi käyttämästä valkoista sanoakseen sen.
Työskentely useilla kankailla pakkasessa
Hänen menetelmänsä suovakampanjan aikana noin 1890 ja 1891 oli ottaa useita kankaita kerralla pellolle ja liikkua niiden välillä valon kääntyessä, työstäen kutakin vain niissä olosuhteissa, joissa se oli aloitettu. Kesällä se on vaativaa. Talvella se on järjenvastaista, koska olosuhteet, joita hän tarvitsi, eivät välttämättä palanneet viikkoon, ja kun ne palasivat, ne saattoivat kestää yhdeksänkymmentä minuuttia.
Hän valitti säästä jatkuvasti ja jatkoi silti, ja syy on nähtävissä tässä. Lumiefekti on kertaluonteinen tapahtuma. Tuore lumi asettuu eri tavalla joka kerta. Suojasää pilaa kankaan, joka aloitettiin pakkasella. Jos haluat tietyn kylmän iltapäivän erityisen totuuden, et voi rekonstruoida sitä myöhemmin lämpimässä huoneessa. Sinun on seisottava pellolla kylmin käsin sillä hetkellä, kun se tapahtuu.
Sarja myytiin nopeasti ja menestyksekkäästi hänen kauppiaansa Durand-Ruelin kautta, ja se teki hänestä taloudellisesti vakaan vuosikymmenien paineen jälkeen. Lumikankaat olivat osa sitä. Ostajat vastasivat johonkin, jonka kriitikot olivat missanneet kahdenkymmenen vuoden ajan: tämä maalaustapa ei ole epämääräinen. Se on erittäin tarkka jostakin, jota useimmat maalaukset eivät koskaan yritä.
Mitä katsoa
Katso suovan reunaa lunta vasten. Se on kuvan korkein kontrastiraja, ja hän pitää sen hieman pehmeänä, koska kova reuna litistäisi suovan leikatuksi kuvioksi.
Katso suovan huippua, jossa lumi on laskeutunut olkikatolle. Se pieni valonauha tumman massan päällä estää suovaa näyttämästä reiältä kankaassa.
Katso taivasta ja tarkista, onko se vaaleampi vai tummempi kuin maa. Lumimaisemissa se on usein tummempi, mikä tuntuu väärältä ja on oikein, koska lumikenttä voi heijastaa enemmän valoa kuin pilvinen taivas lähettää.
Katso horisontin puu- tai rakennuskaistaa ja huomaa, kuinka vähän yksityiskohtia siinä on. Kylmässä ilmassa matalan auringon kanssa etäisyys pehmenee ja saa hieman ruusunpunaisen sävyn, ja hän antaa sen olla.
Miten se sopii sisustukseen
Lumikuvat ovat maailman helpoimpia maalauksia elää niiden kanssa ja aliarvostetuimpia. Arvoalue on korkea ja ilmava, sommittelu on yksinkertainen, ja hallitsevat värit ovat vaaleansininen, sireeni, kerma ja yksi voimakas tumma. Tämä yhdistelmä kirkastaa seinää lisäämättä lämpöä.
Se sopii erittäin hyvin huoneisiin, jotka ovat jo lämpimiä, joissa kulta- tai oranssisävyinen maalaus tekisi niistä liian lämpimiä. Se on erinomainen valkoisia, vaaleanharmaata ja pehmeän vihreitä seiniä vasten, ja yllättävän kaunis syvän hiilen tai laivastonsinisen kanssa, jolloin lumikenttä näyttää puhtaalta valolta.
Sillä on myös käytännöllinen hyve: kirkkaat kuvat eivät kuole hämärässä valossa. Hämärässä käytävässä tai huoneessa, jota valaistaan vain illalla, tumma maalaus katoaa, mutta tämä jatkaa toimintaansa.
Rinnakkain tai kolmena kesä- tai syyssuovan kanssa ripustettuna se tekee sen, mitä sarjan oli tarkoitus tehdä: tekee valosta itsestään näkyvän eron kahden muuten identtisen kuvan välillä.
Kylmyys, rehellisesti tallennettuna
Tässä maalauksessa ei ole draamaa eikä sentimentaalisuutta talvesta. Työsuova seisoo jäätyneellä pellolla heittäen sinisen varjon ja odottaa puintia. Maalaus on National Galleries Scotlandin hallussa. Se säilyttää pari tuntia erityistä kylmyyttä yli vuosisadan takaa, maalattuna miehen toimesta, joka olisi helposti voinut pysyä sisällä.
Lisää tästä kokoelmasta
Tuo tämä maalaus kotiin
Valitse käsin maalattu öljyjäljennös aidon siveltimenjäljen saamiseksi tai arkistolaatuinen kangasvedos kirkasta museokuvanlaatua varten. Jokainen koko säilyttää alkuperäiset mittasuhteet.
Katsele tätä teosta ja vaihtoehtoja
Lisää luettavaa
Tarkista alkuperäinen teos National Galleries Scotland kokoelman tietue ja jatka sukulaisteoksiin luettelossa.